*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Uusi vuosi koittaa pian ja seuraava vuosi 2020 tuo mukanaan toiveita ja unelmia samalla kun se rinnastaa tätä vuotta ja elettyä elämää. Onkin hyvä tarkemmin käydä läpi sitä, mihin asti pääsin Mafyssa tämän syksyn 2019 aikana ja mitä tavoitteita minulla on vuodelle 2020.

Kemiassa olen yhä Sidoksissa (Ke1) eli hyvin alussa. Fysiikassa olen alussa myöskin ja siinä olen tällä hetkellä "Voima ja Newtonin lait" (Fy4). Minulla oli tavoitteenani päästä kemiassa kaasuihin ennen vuoden 2019 päättymistä, mutta siihen en päässyt. Sen sijaan fysiikassa pääsin etenemään "Voima ja Newtonin lait" -osioon, kuten olin suunnitellutkin. Joulukuussa tuli niin vähän opiskelutunteja ja lopulta en edennyt biologiaan, vaikka sitä alunperin olin suunnitellutkin. En siis aivan päässyt omiin tavoitteisiini vuoden loppua kohden, mutta sille ei enää voi mitään.

Sen sijaan onkin aika suunnata katse tulevaan vuoteen 2020. Tavoitteenani on sen aikana saada fysiikasta, kemiasta ja biologiasta tehtyä "Oppimäärän tärkeimmät asiat" -osiot ja mahdollisesti myös aloittamaan "Muut oppimäärän keskeiset asiat" -osioita. Uskon, että se on melko realistinen tavoite, joskin vaatii todella paljon töitä sekä sitoutumista toteutuakseen.

Millaisia tavoitteita teillä on uudelle vuodelle pääsykoelukemisten osalta?

Oikein hyvää uutta vuotta 2020 kaikille!

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Vuoden viimeinen päivä on käsillä ja ei voi taaskaan uskoa, että tämä vuosi on mennyt näin nopeasti! Joulu ja vuoden vaihde antaa usein oivan tilan itsetutkiskelulle, vuoden yhteenvedolle ja ylipäätään sen tarkastelulle, miten oikein meni.

Omalta kohdaltani joudun toteamaan, että ei mennyt niin hyvin, kuin olin luullut tai toivonut. Kaikki puitteet ovat olleet kunnossa Mafynetin ja Mafylta saamani opiskeluvalmentajan myötä, mutta jostain syystä oma energia on loppunut usein kesken ja tunnit jääneet vajaiksi. Syksyn urakan tuntisaldo on ollut noin 80 tuntia, mikä on todella vähän siihen verrattuna, mitä sen olisi pitänyt olla ja missä olen osaamistasollani. Tällä hetkellä pyörin edelleen "Koko oppimäärä" -osiossa sekä fysiikassa että kemiassa, kun pitäisi olla jo pidemmällä. Joulukuu on ollut tuntimäärältä todella vaillinainen, kun toisen opiskelemani alan osalta on ollut paljon tenttejä ja palautettavia tehtäviä. Niihin on mennyt ihan liikaa aikaa ja kahden osa-aikatyön tekeminen niiden lisäksi on osoittautunut energiasyöpöksi. Tavallaan selittelyä ja tavallaan ei.

Opiskeluvalmentajani Idan kanssa sovimme, että pidän ainakin kahden viikon loman. Se on tullut todellakin tarpeeseen, mutta samalla ylittynyt, koska en koe olevani vieläkään palautunut syksystä. Samalla masentaa ja hävettää oma tilanne, kun on niin alussa, vaikka aloittikin ajoissa. Olen myös kriiseillyt tosissani sitä, kestänkö lääkärin työn tuomat paineet, pitkät työvuorot, päivystykset ja ennen kaikkea sen järkyttävän vastuun toisesta ihmishengestä. Kestänkö nähdä kuolemaa työssäni ja pahimmillaan olla vastuussa siitä? Entä jos teen hoitovirheen ja joku kuolee? En todellakaan tiedä.

Haluaisin, että minulla olisi oikeasti aikaa ja energiaa tähän projektiin, mutta tällä hetkellä tuntuu aika epätoivoiselta ja väsyneeltä. Tammikuussa on jatkettava opiskelua tietäen, että se ei todennäköisesti riitä tänä vuonna sisään pääsemiseksi. Kaipaan mielessäni kesään, kun pystyi keskittymään vain tähän ja motivaatio oli sisäsyntyistä. Nyt on kauan aikaa syksyllä tuntunut vain siltä, että suoritan elämääni ja tätä projektia: jokaviikkoinen lukutuntien metsästys sen sijaan, että opiskelisin halusta oppia uusia asioita. Ehkä arjessani on tällä hetkellä vain liikaa asioita menossa yhtä aikaa suhteessa omiin voimavaroihini ja opiskelutaitoihini.

Uskon, että pidän vielä jonkun aikaa lomaa ja yritän saada mahdollisimman pian yhden syksyltä saakka roikkuneen opiskelutehtävän tehtyä ja palautettua: tekemättömät jutut stressaavat usein eniten. Harmittaa, että tämä syksy on mennyt näin huonosti, mutta samalla haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette erityisesti Instagramin puolella tukeneet ja tsempanneet. Lisäksi kiitoksen ansaitsevat opiskeluvalmentajani Ida ja erityisesti Mafyvalmennus, joka on ollut mahdollistamassa tämän kaiken. Vaikka nyt harmittaa, on muistettava se, että tämä kaikki on pohjaa tulevia hakukertoja varten ja Mafynetti on kyllä loistava väline lääkikseen hakemisessa: kaikki teoriat ja laskut kulkevat mukana tabletissa ja ennen kaikkea oman osaamistason näkee konkreettisesti.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Heippa!

Tuntuu hullulta, että pian on jo joulu ja tämä vuosi on kohta ohitse! Alkusyksystä tuntui, että aikaa on vaikka kuinka ja yhtäkkiä onkin alle kuukausi jouluaattoon ja joululoman alkuun. Tavallaan tuntuu helpottavalta ja odotan innolla joulua, mutta samalla tavallaan ahdistaa ja mielessä on ajatus "apua!". Syksyn lukutunnit ovat kokonaisuudessaan olleet vähäiset ja olen saanut itsestäni irti yllättävän vähän tämän syksyn aikana. Olenkin sen suhteen aika pettynyt itseeni, vaikka toisaalta ymmärränkin sen, että tähän pääsykoerupeamaan en pysty kuitenkaan kokopäiväisesti keskittymään. Mikä on sekin osaltaan pakon sanelemaa ja osaltaan valinta.

Koska opiskeltavaa on vielä todella paljon ja toisen alan osalta loppuvuosi on deadlineineen sekä tentteineen kiireistä aikaa, on pakko suunnitella loppuvuosi aiempaa tarkemmin. Haluan päästä omiin lukutavoitteisiini, löytää oppimisen ilon uudestaan sekä ylipäätään tehdä tasaisemmin pääsykoeopiskelua, ettei liikaa taukoja tulisi. Loppuvuosi tulee olemaan stressaava tentti- sekä deadlinesuman vuoksi ja siksikin suunnitelma on tärkeää tehdä.

Mafyssa olen edelleen alussa ja koska aiempi osaamistausta on olematon, menee teorian kahlaamiseen sekä tehtävien tekemiseen yllättävän paljon aikaa. Mafyssa painotetaankin laskurutiinin  sekä kertaamisen tärkeyttä ja siksikin olisi tärkeää opiskella säännöllisesti. Jouluna haluan pitää lomaa viikon tai jopa pari, koska se on kriittistä oman jaksamiseni kannalta. Lomailu tuntuu hieman turhauttavalta, mutta nyt on pakko sen suhteen mennä järjellä, koska en halua polttaa itseäni loppuun. Oman alan opiskelu sekä töiden tekeminen pääsykoelukemisen rinnalla on ollut yllättävän raskasta. Alla listausta tavoitteistani fysiikan, kemian ja biologian suhteen loppuvuodelle.

Tavoitteitani loppuvuodelle:
Fysiikka: saada Mafyssa "Voima ja Newtonin lait" -osio tehtyä
Kemia: Päästä Mafyssa "Kaasut" -osioon ja saada se tehtyä.
Biologia: Aloittaa pikkuisen jo biologiaa ja tehdä ehkä "Elämä" -osio valmiiksi?

Millaisia tavoitteita teillä on?

Lääkiksen pääsykokeeseen lukemisen alussa saattaa olla täynnä intoa ja energiaa, ja alku sujuukin omanlaisessaan kuplassa. Ainakin itsellä menee niin, että kesän jälkeen akut täynnä on helppo aloittaa pääsykokeeseen lukeminen ja motivaatio on huipussaan. Kun syksy alkaa pyöriä kunnolla tuoden mukaansa työt ja toisen alan opiskelut, alkaakin olla vaikeuksia. Yhtäkkiä lukeminen ei maistukaan, työt vievät energiat, toisen alan opinnot deadlineineen ja tentteineen vievät osansa ja viikottaisen lukutavoitteen saavuttaminen takkuaa. Silloin alkaa kyseenalaistaa, onko tässä ylipäätään mitään järkeä. Onko peli jo menetetty? Kannattaako enää edes yrittää, vai pitäisikö suosiolla luovuttaa?

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Mafynetin etäpakettiin kuuluu yhtenä ominaisuutena opiskeluvalmennus, jossa henkilökohtainen opiskeluvalmentaja soittaa suunnilleen kahden viikon välein. Olen opiskeluvalmennuksen alkamista odottanut innolla ja uskon siitä muodostuvan tärkeä kulmakivi lääkiksen pääsykokeeseen valmentautumisessani. Kuten aiemmin olenkin jo maininnut, lääkikseen hakemisestani tietää vain kaksi läheistäni ja heistäkin toinen suhtautui vähemmän positiivisesti hakemiseeni. Jos haluatte lukea tarkempia syitä siihen, etten pidä lääkiskeen hakemistani täysin avoimena, voitte lukea lisää tästä aiemmasta blogipostauksesta.

Tietoinen päätös jättää kertomatta lääkisprojektistani avoimemmin johtaa siihen, että en saa lyttäyksiä projektistani, mutta kertomattomuuden sivuvaikutuksena on auttamattomasti myös se, että mahdolliset kannustavat kommentit ja läheisten tuki jää saamatta. Siitä syystä opiskeluvalmentajan rooli on tilanteessani ehkä jopa korostetun kullanarvoinen! Tiesin tähän lähtiessäni, että opiskeluvalmentajan tulen tarvitsemaan ja haluan säännöllisesti tukea ja kannustusta sekä vinkkejä tilanteeseeni, mikä motivoi jatkamaan haastavasta elämäntilanteesta huolimatta.

Kun opiskeluvalmentajani Ida soitti ensimmäisen kerran, oli Idalla vastassa hieman jännittynyt lääkikseen hakija. Jännitti, miten henkilökemiat synkkaavat, onko tästä lopulta apua ja mitä, jos opiskeluvalmentajani sanoo, ettei tilanteessani ole mitään järkeä hakea lääkikseen. Järkeä tai ei, on pelot ja jännitykset karisseet ensimmäisten puheluiden aikana. Ida vaikuttaa todella mukavalta, tsemppaavalta ja tilanteeni ymmärtävältä. Oikeastaan jo toisella puhelulla tuntui hämmentävältä, koska vaikka puhelut ovatkin pitkälti yksipuolisia ja minuun kohdistuvia sisällöltään, tuntui, kuin juttelisi ystävän kanssa. Idan välittävä ote sekä rehelliset, kuin hyvän ystävän antamat kommentit, ovat tuntuneet mieltä lämmittäviltä. Tuntuu, että en todellakaan olekaan tässä projektissa yksin, vaan saan tukea ja kannustusta, mutta myös rehellisiä kommentteja sekä tilanteeseeni sopivia suunnitelmia.

Idan kannustamana olen kuitenkin viimein aloittanut myös fysiikkaa opiskelemaan ja se on tuntunut hyvältä! Yritämme Idan kanssa saada nyt alkuun toteutumaan noin 10 h opiskelumäärät viikoittain, missä en ole vielä onnistunut. Välillä tuntuu lähes pahalta, kun huomaa olevansa jäljessä monista muista, mutta silloin yritän vain muistuttaa itselleni, että jokainen käy tätä projektia itseään varten ja niillä resursseilla, mitä kykenee. Kuitenkin Idan tsemppaus on auttanut ja luulen, että ilman Idaa olisin jo luovuttanut. Nyt kuitenkin minulla on taistelutahtoa ja toivoa siitä, että ehkä tästä projektista sittenkin tulee vielä jotakin. Ehkä onnistun tässä sittenkin, vaikken olekaan lähtenyt niin vahvasti liikkeelle ja tilanteeni saattaa olla koko matkan aika haastava. Välillä epäilys valtaa mielen ja mietin, onko tässä yhtään mitään järkeä ja miten pääsisin viikoittain edes tuohon 10 tuntiin kaiken muun keskellä! Nyt on kuitenkin toiveikas olo ja tuntuu hyvältä, että Ida pitää huolta myös jaksamisestani sekä seuraa edistymistäni viikottain. Oma jaksaminen on kuitenkin se tärkein asia ja itseään ei pidä vetää loppuun.

Hyvillä fiiliksillä siis seuraavaa puhelua kohti!

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennus kanssa.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennus kanssa.