Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Pääsykokeen jälkeen olen pohtinut monia vaihtoehtoja lääkikseen hakemisen suhteen. Mielessä on käynyt ennen kaikkea se, että haluan yksinkertaisempaa arkea. Vähemmän miljoona asiaa yhtä aikaa menossa ja enemmän muutamaan asiaan keskittymistä. Olen pohtinut lääkisprojektin hylkäämistä kokonaan, keskittymistä täysillä pelkkään pääsykoelukemiseen ja kaikkea niiden väliltä.

Syksyn osalta en työtilanteesta vielä tarkemmin tiedä, mutta pidän sitä vaihtoehtoa auki, että mahdollisesti töitä saattaisi olla tarjolla alkusyksyn jälkeenkin. Aika näyttää. Tällä hetkellä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta se, että jos työnteko on mahdollista, tekisin vuoden pelkästään töitä ja opiskelin yhtä ainetta kerrallaan yksitellen. Tämähän ei ole mitenkään suositeltu tapa toimia, mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsisin sen pohjan rakentamista nyt eniten, jota on helpompi tämän jälkeen lähteä palauttamaan mieleen. Voi olla, että syksyä kohti suunnitelmat muuttuvat vielä moneen kertaan, mutta tämä tuntuisi tällä hetkellä itselleni parhaimmalta vaihtoehdolta. 

Tämä myös edellyttäisi, että saisin pikkuhiljaa viimein gradun valmiiksi ja sen myötä myös loput opinnot kasaan. Siinä on tullut useita takapakkeja ja tälläkin hetkellä odotan tietoa siitä, miten aineiston suhteen on käynyt. Aiheen ja aineiston suhteen on tullut niin monesti jo muutoksia, että tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos joskus vielä saan gradun oikeasti valmiiksi saakka ja tutkinnon ulos. Gradun lisäksi uupuu vielä graduseminaari, 1,5 opintojaksoa ja maturiteetti.

Kevät meni pääsykoeopiskelujen suhteen kevyesti väsymyksen takia, mutta toisaalta pääsykoe toi konkretiaa ja tavoitetta mielelle. Pääsykokeen jälkeen olenkin jatkanut biologian opiskelua Mafynetistä ja ollut aivan innoissani kaikesta uudesta. Tällä hetkellä opiskelen suosikkiaihettani biologiasta eli ekologiaa, joskin en tiedä, tulisiko kaikkien lääkikseen hakijoiden mielestä ihmisen biologian olla se mielenkiintoisin. Niin tai näin, ekologia on sytyttänyt paloa biologian opiskeluun ja suunnitelmana onkin opiskella niin pitkälle, kuin nyt hyvältä tuntuu. Heinäkuussa pidän kunnon kesäloman niin töistä kuin opiskeluistakin. 

Tuntuu käsittämättömältä, että vuosi on mennyt edellisestä pääsykokeesta ja nyt koe on taas tehty. Valmistautuminen tämän kevään kokeeseen meni heikosti, joskin lukutunteja aina silloin tällöin onneksi jotakin kertyi. Silti tiesin, että tällä opiskelulla ei lääkiksen ovet avautuisi realistisesti: osaamistasoni ei ollut siellä, missä pitäisi. Siitä huolimatta halusin osallistua kokeeseen, koska olinhan sitä kohti valmistautunut taas vuoden verran.

Aamulla koepaikalle ajellessani puhelimeen kilahti tsemppitekstiviesti MAFY-Valmennuksen opiskeluvalmentajalta. Itku ei ollut kaukana, kun hän on kuitenkin ollut myötäeläjänä tällä matkalla ja haluaa tsempata viimeiseen saakka. Opo on muutenkin ollut merkittävänä tukena koko tämän hakukerran ajan ja olen saanut hyödyntää hänen osaamistaan ja elämänkokemustaan hakemiseen liittyen. Hän on myös tarjonnut mahdollisuuden tarkastella sisäistä kriitikkoani ja on aina jaksanut muistutella siitä, että on turha olla ankara itselleen asiasta, jossa ei ole antanut edes mahdollisuutta itselleen.

Kokeeseen menin silti hyvillä mielin. En ollut saanut paljoa opiskeltua väsymyksen vuoksi kevään aikana, mutta olin kuitenkin jonkin verran edennyt biologiassa ja saanut fysiikan perusteiden kurssia aloitettua. Kokeen suhteen olinkin toiveikas: jospa saisin edes muutaman pisteen ja ylipäätään lisää harjoitusta koetilanteesta ja lääkiksen pääsykokeesta. Korona-aikan kokeen tekeminen jännitti, mutta turhaan: koetilanne oli tosi hyvin järjestetty ja meidän "koesalissa" eli luokkahuoneessa oli pieni ryhmä tekemässä koetta eli isoon tilaan isojen ihmismassojen kanssa ei onneksi joutunut. Nautin myös siitä, että sai kunnolla tilaa ja tilavan pöydän, kun muistaa viime vuoden alkukevään harjoituskoestimulaatiot ennen koronaa, kun oltiin auditoriossa ahtaasti vieri vieressä ja jonkun lähtiessä käymään vessassa koko rivin täytyi nousta. Lisäksi sain ihanan kulmapaikan, mikä sopi täydellisesti tarkkailijaluonteelleni ja rauhoitti mieltä entisestään.

Ilahduin kokeessa siitä, ettei varsinaisia monivalintoja ollut ja miinuspisteitäkin jaettiin vähän. Toisaalta ennakoiko se monivalintarikasta seuraavaa vuotta? Toivottavasti ei. Biologiassa oli jonkin verran käymiäni asioita, joita koitin parhaani mukaan muistaa ja fysiikassakin yritin parhaani. Kemian osalta en varmastikaan saanut pisteitä haalittua kasaan, sillä se tuntui todella vaikealta. Ihmettelin vektoreiden puuttumista ja ajattelin, että ehkä ne ovat jotenkin soveltavasti vaikeissa tehtävissä, jota en tällä osaamisella ymmärrä. Ilmeisesti vektoreita ei kuitenkaan ollut, mikä hämmentää, koska miksi kiusata hakijoita ennakkomateriaalilla, josta ei kokeessa edes kysytä? 

Toiveenani on, että tämän vuoden koe voisi olla korjaava kokemus viime vuoden miinuspistesaldolle, joka ei mitenkään valtavasti motivoinut uuteen vuoteen. Kokeessa ja kokeen jälkeen oli hyvä tunne siitä, että sain hyvin harjoitusta koetilanteesta ja kokeiltua vähän hapuillen vastaamista. Opiskeluvalmentaja arveli myös, että pääsykoe voi tuntua hyvältä konkretisoivalta asialta haussa ja sellaiselta se tuntuikin ja toi intoa suunnitella tulevaa.

Mitä ikinä kukin pohtikaan ennakkomateriaaliksi lääketieteellisen pääsykokeeseen vuonna 2021, niin uskon, että kukaan ei veikannut vektoreita. Monenlaisiin spekulaatioihin itsekin törmäsin arvailujen suhteen siitä, mitä ennakkomateriaalit olisivat ja olisin voinut lotota englanninkielisen artikkelikokoelman puolesta. Vektorit olivat sangen yllättävä veto. En ihan pääse selvyyteen siitä, mitä todellista lisäarvoa niiden lisääminen lääketieteellisen pääsykoemateriaaliin todellisuudessa tuo. Niin tai näin, olin toisaalta helpottunut siinä mielessä, että ennakkomateriaaliksi ei onneksi tullut mitään ulkoa opeteltavaa tekstiä, vaikkakin on myönnettävä, että vektorit ovat kaukana osaamisalueeltani. 

Opiskeluvalmentajan kanssa hioimme suunnitelman omaan resurssimäärääni suhteutettuna. Tuntimääräni eivät ole tähänkään asti olleet huimia ja on tullut nollaviikkojakin, joten tavoitteena on käyttää vektoreiden opiskelemiseen minimi ja keskittyä pääpainona fykebi -komboon.

Tänäkään vuonna ei tosiaankaan tarvinnut pettyä MAFY-Valmennuksen reagointiin yllätyksissä. Vektoriuutiseen reagoitiin nopeasti ja nyt on jo ensimmäinen osa vektoripakettia Mafynetissä harjoiteltavana. Olen Mafynetissä laittanut tavoitteeksi opiskella tärkeimmät asiat vektoreista ennen pääsykoepäivää ja se on todennäköisesti omalla kohdallani riittävä määrä. Vektoripakettia täydennetään lisää vielä toukokuun alussa eli innokkaimmille opiskelijoille löytyy pian lisää vektoreiden opiskeluun.

Lyhyen matematiikan käyneenä ja senkin yli vuosikymmen sitten on myönnettävä, että oli melkoiset ennakkoluulot vektoreita kohtaan: tämänhän täytyy olla jotain pitkän matematiikan vaikeaa asiaa. Yllättäen ainakin toistaiseksi vektoreiden alkeiden opiskelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen ollut itseasiassa yllättynyt siitä, että yllättävän paljon niissä on ollut tuttua asiaa lyhyenkin matematiikan opiskelijalle: toki kaikki oli jo tehokkaasti unohtunut, mutta siitä huolimatta. Toisaalta on myönnettävä, että olen vektoripaketissa vielä aivan alussa eli varmasti tehtävät vielä vaikeutuvat. Toistaiseksi on silti innostunut olo ja huomasin laskevani vektorilaskuja jopa töiden ruokatauoilla. Katsotaan siis, mihin asti pääsen niissä loppukevään aikana!

Ovatko vektorit sinulle tuttuja?

Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Kolmannen harjoituskokeen lähestyessä maaliskuussa mieli kävi yhä läpi melkoista sekamelskaa. Onko tässä järkeä ja jaksanko jatkaa? Olin todella lähellä luovuttaa ja kirjoitin jopa siihen liittyvän blogipostauksenkin valmiiksi. Lopulta jostain sain kaivettua sen voiman jatkaa ja suhtautua armollisemmin kaikkeen. Vaikka edeltävissä harjoituskokeissa en olekaan saanut näytettyä, että uutta osaamista on karttunut vuoden aikana, se ei silti poista sitä, että niin on tapahtunut. Osaamisen kasvu ei ole niin mullistavaa, kuin monella muulla, mutta sitä kuitenkin on. Samalla on muistettava armeliaisuus itseä kohtaan. Käyn kuitenkin kokopäivätyössä ja viimeistelen opintojani toisella alalla. Tunteja ei ole kertynyt paljoa, joten kovin suurta kehitystä ei voikaan olettaa. Yhä tekisi mieli soimata itseään siitä, ettei ole saanut itsestään tämän enempää irti, mutta toisaalta olen tehnyt oman jaksamisen rajoissa.

Muutoksia tehtiin myös opiskeluvalmentajan johdolla. Itselleni merkittävä päätös oli opiskeluvalmentajan ehdotus Mafynetin nollaamisesta. Sitä kipuilin useamman viikon, sillä vaikka en ollut mitenkään kovinkaan pitkällä Mafynetissä, tuntui nollaaminen siltä, kuin syksystä saakka tehty työ olisi valunut hukkaan. Näinhän ei tietenkään ole oikeasti ja nollauksen pystyy myöhemmin kumoamaan, mutta siitä huolimatta päätös ei ollut tosiaankaan helppo. Päätin silti kokeilla aika pettynein mielin, sillä Mafynetin kertausominaisuus oli menettänyt merkityksensä kertaustehtävien kasaannuttua pitkältä ajalta koskemattomiksi.

Nollauksen hyviä puolia huomasin kuitenkin yllättäen heti. Aloitin biologiasta, sillä sen nollaaminen kirpaisi vähiten. En koskenut teorioihin biologiassa ollenkaan, vaan tein suoraan tehtäviä. Tämä sekä nopeutti etenemistä huomattavasti, että toisaalta testasi, osaanko oikeasti tehtävät. Yllättäen päädyin jo yhdessä opiskelupäivässä biologiassa pidemmälle, kuin mitä ennen nollaamista syksystä saakka olin päätynyt. Tämän lisäksi tehtävät menivät helposti oikein, mikä yllätti todella paljon. Kemiasta ja fysiikasta on tarkoitus tehdä nyt Mafynetissä löytyviä perusteita lääkiskurssin sijaan, jotta saisin pohjan kuntoon seuraavaakin vuotta ajatellen.

Toisaalta nyt kehitys on taas tyssännyt ja opiskelutunnit olleet pieniä. On myönnettävä, että nyt on useamman viikon vapaa-ajasta mennyt suurin osa parin kurssin sekä gradun kanssa ja samaa menoa on luvassa seuraavillakin viikoilla. Toisaalta aikaa olisi silti myös opiskella pääsykokeeseen, mutta jotenkin en saa itsestäni sitä irti ja rutiini on hukassa. Samalla on tullut mietittyä seuraavaa vuotta: työn teko ainakaan kokoaikaisena ei selvästikään toimi itselläni ollenkaan pääsykokeeseen lukiessa, mutta toisaalta jollakin on elettävä ja maksuja maksettava. Voi olla, että jatkoa työsuhteelleni ei syksyllä edes ole tarjolla ja toisaalta jos on, on todella suuri houkutus ottaa se vastaan. Tavallaan tuntuu, että molemmat alat kiinnostavat ja molempien osaamisesta voisi olla toisilleen hyötyä tulevaisuudessakin, mutta on silti iso kysymys, uskallanko kieltäytyä työn jatkosta, jos sitä syksyllä olisi tarjolla. Töitä ei tosiaankaan ole helppo löytää ja oma rahatilanne ei todennäköisesti venyisi 9 kuukauden pääsykoelukemiseen. 

Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Kolmannen harjoituskokeen aloitin maaliskuussa sekavissa tunnelmissa. Mielessä oli yhä edellisissä epäonnistumiset ja huomasin sen vaikuttavan mielialaan kokeessa, vaikka luulin pettymykset jo jossain määrin käsitelleeni. Olimme opiskeluvalmentajan kanssa sopineet varjotavoitteista kokeeseen ja ne lohduttivat sekä veivät huomiota tunteiden vietäväksi joutumisen sijaan kokeen tekemiseen: mitä osaan ja mitä en? Miten puhun itselleni kokeessa? Toimiiko koetaktiikka? Koe soljui eteenpäin lopulta koetaktiikan mukaisella rutiinilla, mutta silti on myönnettävä, että epäonnistumisen pelko jäyti ja vaikutti kokeen tekemiseen. Lopulta, kun teki mieli luovuttaa koko kokeen suhteen, päädyin sopimaan itseni kanssa, ettö saan lopettaa kokeen aikaisemmin. Vaikka yleensä suositellaankin hyödyntämään koko 5 tuntia ja ylipäätään minun olisi tärkeä opetella sietämään epämieluisia tunteita paremman asian edellä, tämä myönnytys oli itselleni tärkeä ja motivoi tekemään ne tehtävät, jotka tunnistin osaavani.

Aiemmissa kokeissa olin kokenut niiden menneen ihan hyvin ja siksikin pudotus tuntui korkealta saamiini pisteisiin nähden. Tällä kertaa puolestaan koe tuntui menneen samalla tavalla, mutta yllättäen sainkin paremmat pisteet, mitä kuvittelin. Tuttuun tapaan tarkistin Mafynetin ohjeilla kokeen heti kokeen jälkeen, minkä lisäksi lähetin Lääkis Itseopiskelu Premium -kurssiin kuuluvan kokeiden tarkastuksen vuoksi kokeen vielä tarkastettavaksi. Yllätyin, kun takaisin tuli 49 pistettä maksimin ollessa hieman yli 300 pisteen. Kaukana Mafyn omista rankingeista, mutta iso askel itselleni!

Miten koe sitten tarkemmin ottaen meni? Koe oli todella laaja ja tehtäviä tuntui olevan paljon. Yllättäen kemia tuntui todella vaikealta, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Sen sijaan biologiasta sain yllättävänkin paljon asioita oikein ja monet niistä olivat vieläpä asioita, joita olin Mafynetin nollaamisen jälkeen opiskellut tänä vuonna. Ensimmäistä kertaa huomasin toisin sanoen saaneeni oppimaani harjoituskokeeseen, mikä oli itselleni todella iso asia! Tähän mennessä on pitkälti tuntunut, että saamani pisteet ovat olleet lähinnä arvailun, päättelyn ja omaan kiinnostuksen kohteisiin, kuten eläimiin, sattumalta liittyviä. Ihan mahtava edistysaskel todellakin! Lisäksi suurin yllättäjä oli fysiikka, jossa sain muutamasta helposta tehtävästä pisteitä.

Varovainen toiveikkuus "jospa se koe olisi mennyt nyt vähän paremmin" vaihtui iloon ja onnistumisen tunteeseen, kun sain tarkastetun kokeeni seuraavalla viikolla takaisin. Olin onnistunut monessa asiassa ja erityisesti ilahdutti tarkastajan laittama "Hyvä! :)" -kommentti yhteen biologian hyvin menneeseen tehtävään. Tuntuu, että vaikka opiskelutunnit ovat onnistumisesta huolimatta olleet vähäiset, on ainakin harjoituskokeissa tapahtunut nyt iso käännös parempaan ja ylipäätään nyt olen taas saanut uskoa itseen sekä lääkikseen hakemiseen.

Rehellisesti tuntuu siltä, että ainoa oikea ratkaisu olisi viheltää peli poikki tämän kevään osalta ja keskittyä graduun sekä viimeisiin jäljellä oleviin kursseihin. Silti huomaan, että tuntuu vaikealta tehdä tuo päätös, vaikka käytännössä juuri niin teen: en juurikaan saa opiskelutunteja kasaan. Samalla tiedostan myös sen, että ongelmana saattaa olla väsymys sekä masennus, jotka yhdessä synkistävät ajattelun ja vievät ilon tekemisestä. Silloin menettää toivoa, näkee vain epäonnistumiset, eikä sen, että pienetkin asiat vievät eteenpäin. En koskaan kuvitellutkaan jaksavani opiskella yhtä paljon, kuin muut, mutta siitä huolimatta huomaan sitä odottavani itseltäni ja unohtavani sen ajatuksen, että alunperinkin halusin tehdä parhaani tässä tilanteessa, mikä juuri nyt itselläni on. 

Mafynetistä pidän edelleen valtavasti, se täytyy alleviivata, ettei tämä johdu siitä. Opiskeluvalmentajan kanssa ollaan mietitty opiskeluhistorian nollaamista ja aloittamista alusta. Mikä hirvittää ja ahdistaa paljon, koska käytännössä se tarkoittaa samojen tehtävien uudelleen käymistä ja ylipäätään alusta aloittaista (huom. Muutoksen voi myös kumota myöhemmin, jos tuntuu siltä). Ongelmanani kuitenkin on ollut, että en ole hyödyntänyt Mafynetin kertaustoimintoa niin, kuin sitä pitäisi käyttää ja siksikin hyöty opiskelusta jää pieneksi ja Mafynetissä minulla on rästissä valtavasti kertautuneita tehtäviä, joihin en ole pitkään aikaan koskenutkaan. Kertaustoiminto on kuitenkin niin tärkeässä roolissa, että se voisi olla ratkaisuna. Toisaalta monet kertaustehtävistä ovat sellaisia, joita olen monesti yrittänyt, joten pakko myöntää, että se hirvittää.

Tammikuun tunnit ja onnistumiset

Epäonnistumiset ja haasteet

Opiskeluvalmennus

Tavoitteet helmikuulle

Mafyn Itseopiskelu Premium -valmennuskurssiin (saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa) kuuluu harjoituskokeet ja ensimmäisen harjoituskokeen parissa vietinkin lauantain viikko sitten. Harjoituskokeet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi pääsykokeeseen valmistautumisessa, sillä niiden avulla saa hieman suuntaa omasta osaamisesta sekä toisaalta ylipäätään pääsykokeen tyyppisen kokeen tekemisestä. Koronatilanteen takia koe tehtiin etänä, mikä tuntui helpottavalta. Vaikka toisaalta haluaisin treeniä myös koesalissa tehtävästä kokeesta, koronatilanteen vuoksi koen turvallisempana tehdä kokeen etänä.

Koe osoittautui yllättäen samaksi, kuin viime vuoden ilmeisesti toisena harjoituskokeena ollut koe, mikä oli pieni pettymys. Toisaalta on muistettava, että pääsykokeessakaan ei tiedä, mitä eteensä saa, joten siinä mielessä otin tilanteen harjoituksen kannalta lopulta. Koe oli yhtä vaikean tuntuinen, mitä viimekin vuotena, mikä itseäni harmitti. Toki osaamiseni ei ole mitenkään räjähdysmäisesti kasvanut vuoden aikana ja Mafyn materiaaleissa en ole vieläkään päässyt kovin pitkälle: toisin sanoen laskurutiinin ja eri kaavojen osaamisen sekä tehtävien soveltaminen on vielä työn alla.

Jostain syystä ilahdun aina eläintehtävistä ja eläintehtävästä aloitin kokeeni tälläkin kerralla. Opiskeluvalmentajani kanssa olimme sopineet, että harjoittelen kevään harjoituskokeiden aikana täyden viiden tunnin tekemistä, mikä viime vuonna jäi puolitiehen, sillä lopetin, kun koin olevani valmis. Olen kuitenkin saanut mielikuvan, että usein, kun osaaminen alkaa olla oikealla tasolla, koko viisi tuntia ei tunnu edes riittävän kokeen tekemiseen. Itselläni se on päinvastoin, sillä osaan vielä niin vähän. Tällä kerralla kuitenkin yritin ja kokeilin ratkaista tehtäviä lähes koko ajan. Ihan viittä tuntia en saanut vielä kokeeseen upotettua, sillä aloitin sen 30 min myöhässä ja lopetin 30 min etuajassa. Siitä huolimatta suunta oli oikea.

Kokeessa biologia oli oikeastaan ainoa, mistä sain oikeasti pisteitä muutenkin, kuin arvaamalla. Fysiikan ja soveltavan tehtävät menivät kaikki nollille tai lähelle nollaa, mutta muutamia irtopisteitä silti sain matkaani onneksi. Osa tehtävistä vaikutti olevan aihepiireistä, jotka olen käynyt jo, mutta siitä huolimatta en koetilanteessa osannut niitä tehdä. Paljon on siis töitä osaamisen vahvistamisessa edessä.

Mafyn Itseopiskelu Premium -valmennuskurssiin kuuluu lisäksi harjoituskokeiden tarkastus, mikä on ollut todella hyvä. Harjoituskokeiden jälkeen olen toki käynyt itsekin kokeet läpi ja harjoitellut niiden pisteyttämistä. Siitä huolimatta lähes aina varsinaisessa tarkastuksessa olen saanut hieman enemmän pisteitä, mitä itse olen arvioinut, sillä johonkin kohtaan olisikin saattanut käydä toisenlainen vastaus. Tarkastus on osoittautunut hyödylliseksi myös siinä, että on tullut huomattua, miten kokeen ohjeet saattaa välillä lukea hutaisten läpi... Esimerkiksi viime vuonna laitoin yhteen harjoituskokeeseen oman henkilötunnukseni, kun piti laittaa annettu henkilötunnus henkilötietojen suojaamisen vuoksi. Puolestaan tässä harjoituskokeessa monivalinnoissa halusin muutamassa kohdassa vaihtaa vastaustani ja väritin ruudun, kun se olisi pitänyt ohjeiden mukaan kumittaa: toisin, kuin meidän yliopistossa, mihin olen tottunut. Joku saattaa ajatella, mitä väliä tuollaisilla pienillä asioilla on, kun pääsykokeessa kuitenkin laitetaan se oma ja oikea henkilötunnus? Koen asian nimenomaan ohjeiden lukemisen ja seuraamisen näkökulmasta: huolimaton kokeen ohjeiden lukeminenkin voi kostautua itse pääsykokeessa ja siksi haluan olla tarkempi siinä jatkossa.

Paljonko pisteitä sitten lopulta kertyi? Ei paljoakaan, vain 19,5/241 pistettä. Eroa viime vuoden kokeeseen puoli pistettä. Toisaalta viime vuoden samassa kokeessa tein ns. valistuneen arvauksen ja sain 8 p. arvaamalla yhden vastauksen oikein. Harmillisesti näin suurta tuuria ei tällä kertaa ollut, mutta toisaalta tällä kertaa pisteet olivat ehkä enemmän ansaittuja. Samalla myös tärkeä muistutus siitä, että jos johonkin kohtaan ei tiedä vastausta ja väärästä vastauksesta ei menetä pisteitä, kannattaa ehdottomasti arvata!