Tuntuu käsittämättömältä, että vuosi on mennyt edellisestä pääsykokeesta ja nyt koe on taas tehty. Valmistautuminen tämän kevään kokeeseen meni heikosti, joskin lukutunteja aina silloin tällöin onneksi jotakin kertyi. Silti tiesin, että tällä opiskelulla ei lääkiksen ovet avautuisi realistisesti: osaamistasoni ei ollut siellä, missä pitäisi. Siitä huolimatta halusin osallistua kokeeseen, koska olinhan sitä kohti valmistautunut taas vuoden verran.

Aamulla koepaikalle ajellessani puhelimeen kilahti tsemppitekstiviesti MAFY-Valmennuksen opiskeluvalmentajalta. Itku ei ollut kaukana, kun hän on kuitenkin ollut myötäeläjänä tällä matkalla ja haluaa tsempata viimeiseen saakka. Opo on muutenkin ollut merkittävänä tukena koko tämän hakukerran ajan ja olen saanut hyödyntää hänen osaamistaan ja elämänkokemustaan hakemiseen liittyen. Hän on myös tarjonnut mahdollisuuden tarkastella sisäistä kriitikkoani ja on aina jaksanut muistutella siitä, että on turha olla ankara itselleen asiasta, jossa ei ole antanut edes mahdollisuutta itselleen.

Kokeeseen menin silti hyvillä mielin. En ollut saanut paljoa opiskeltua väsymyksen vuoksi kevään aikana, mutta olin kuitenkin jonkin verran edennyt biologiassa ja saanut fysiikan perusteiden kurssia aloitettua. Kokeen suhteen olinkin toiveikas: jospa saisin edes muutaman pisteen ja ylipäätään lisää harjoitusta koetilanteesta ja lääkiksen pääsykokeesta. Korona-aikan kokeen tekeminen jännitti, mutta turhaan: koetilanne oli tosi hyvin järjestetty ja meidän "koesalissa" eli luokkahuoneessa oli pieni ryhmä tekemässä koetta eli isoon tilaan isojen ihmismassojen kanssa ei onneksi joutunut. Nautin myös siitä, että sai kunnolla tilaa ja tilavan pöydän, kun muistaa viime vuoden alkukevään harjoituskoestimulaatiot ennen koronaa, kun oltiin auditoriossa ahtaasti vieri vieressä ja jonkun lähtiessä käymään vessassa koko rivin täytyi nousta. Lisäksi sain ihanan kulmapaikan, mikä sopi täydellisesti tarkkailijaluonteelleni ja rauhoitti mieltä entisestään.

Ilahduin kokeessa siitä, ettei varsinaisia monivalintoja ollut ja miinuspisteitäkin jaettiin vähän. Toisaalta ennakoiko se monivalintarikasta seuraavaa vuotta? Toivottavasti ei. Biologiassa oli jonkin verran käymiäni asioita, joita koitin parhaani mukaan muistaa ja fysiikassakin yritin parhaani. Kemian osalta en varmastikaan saanut pisteitä haalittua kasaan, sillä se tuntui todella vaikealta. Ihmettelin vektoreiden puuttumista ja ajattelin, että ehkä ne ovat jotenkin soveltavasti vaikeissa tehtävissä, jota en tällä osaamisella ymmärrä. Ilmeisesti vektoreita ei kuitenkaan ollut, mikä hämmentää, koska miksi kiusata hakijoita ennakkomateriaalilla, josta ei kokeessa edes kysytä? 

Toiveenani on, että tämän vuoden koe voisi olla korjaava kokemus viime vuoden miinuspistesaldolle, joka ei mitenkään valtavasti motivoinut uuteen vuoteen. Kokeessa ja kokeen jälkeen oli hyvä tunne siitä, että sain hyvin harjoitusta koetilanteesta ja kokeiltua vähän hapuillen vastaamista. Opiskeluvalmentaja arveli myös, että pääsykoe voi tuntua hyvältä konkretisoivalta asialta haussa ja sellaiselta se tuntuikin ja toi intoa suunnitella tulevaa.