Rehellisesti tuntuu siltä, että ainoa oikea ratkaisu olisi viheltää peli poikki tämän kevään osalta ja keskittyä graduun sekä viimeisiin jäljellä oleviin kursseihin. Silti huomaan, että tuntuu vaikealta tehdä tuo päätös, vaikka käytännössä juuri niin teen: en juurikaan saa opiskelutunteja kasaan. Samalla tiedostan myös sen, että ongelmana saattaa olla väsymys sekä masennus, jotka yhdessä synkistävät ajattelun ja vievät ilon tekemisestä. Silloin menettää toivoa, näkee vain epäonnistumiset, eikä sen, että pienetkin asiat vievät eteenpäin. En koskaan kuvitellutkaan jaksavani opiskella yhtä paljon, kuin muut, mutta siitä huolimatta huomaan sitä odottavani itseltäni ja unohtavani sen ajatuksen, että alunperinkin halusin tehdä parhaani tässä tilanteessa, mikä juuri nyt itselläni on. 

Mafynetistä pidän edelleen valtavasti, se täytyy alleviivata, ettei tämä johdu siitä. Opiskeluvalmentajan kanssa ollaan mietitty opiskeluhistorian nollaamista ja aloittamista alusta. Mikä hirvittää ja ahdistaa paljon, koska käytännössä se tarkoittaa samojen tehtävien uudelleen käymistä ja ylipäätään alusta aloittaista (huom. Muutoksen voi myös kumota myöhemmin, jos tuntuu siltä). Ongelmanani kuitenkin on ollut, että en ole hyödyntänyt Mafynetin kertaustoimintoa niin, kuin sitä pitäisi käyttää ja siksikin hyöty opiskelusta jää pieneksi ja Mafynetissä minulla on rästissä valtavasti kertautuneita tehtäviä, joihin en ole pitkään aikaan koskenutkaan. Kertaustoiminto on kuitenkin niin tärkeässä roolissa, että se voisi olla ratkaisuna. Toisaalta monet kertaustehtävistä ovat sellaisia, joita olen monesti yrittänyt, joten pakko myöntää, että se hirvittää.