Moni on aloitellut jo opiskeluja yo-kirjoituksiin ja lääketieteellisen pääsykokeeseen ja pakko myöntää, että itsekin on jo vähän kokenut mielessä painetta aloittaa opiskelut. Koen kuitenkin, että tässä on pakko olla rehellinen itselleen siinä, että lukemisen aloittamisessa kohdallani ei vielä ole mitään järkeä. Toki koen lähteväni tavallaan takamatkalta ja lisäaika toisi konkreettisesti enemmän aikaa opiskella. Siitä huolimatta koen omalla kohdallani parhaammaksi, etten vielä aloita. Syitä tähän ratkaisuun on kaksi: päätös siitä, etten aiokaan osallistua syksyn yo-kirjoituksiin ja oma jaksaminen. 

Kun keväällä tuli tieto siitä, että osa sekä ensikertalaisista että ei-ensikertalaisista on valittu suoraan sisälle lääketieteelliseen yo-todistuksen perusteella, alkoi kutkuttamaan ajatus siitä, että lähtisinkin korottamaan yo-arvosanoja. Joka tapauksessa lukisin samoja materiaaleja ja yo-kirjoitukset ovat melko edulliset, joten miksi ei? Olin jo varmapäätöksestäni, kunnes sain Instagramissa yksityisviestejä keväällä sisäänpäässeeltä. Hänen näkemyksensä ja henkilökohtaisen kokemuksensa pohjalta tein lopulta päätöksen, etten lähdekään yo-mittelöihin. En ole ensikertalainen ja voi olla, että seuraavana keväänä ei-ensikertalaisille ei tule olemaan todistusvalintaa, kuten tämän vuoden koronan sotkeneessa poikkeuskokeessa. Tätä ei vielä tiedetä, mutta päädyin silti siihen, että en lähde "varmuuden vuoksi" yo-kirjoituksiin. Omalla kohdallani se tarkoittaisi kemian ja fysiikan kirjoittamista ja painetta saada molemmat Eximian tai Laudaturin tasolle.

Jos ei-ensikertalaisten todistuskiintiö vakiintuu jatkossa, saatan muuttaa mieleni jatkossa, mutta ainakin tällä hetkellä syksyn yo-kirjoitusten osalta ajatukseni on tämä. Toinen olennainen syy liittyi olennaisesti Instagramissa saamaani viesteihin, joissa tuli käytännön kokemusta yo-kirjoituksiin ja pääsykokeeseen valmentautumisesta samaan aikaan. Vaikka opiskeltava materiaali onkin sama (jos siis fykebi lukion oppimäärä on vaatimuksena myös keväällä 2021) sekä yo-kirjoituksissa että pääsykokeessa, niihin valmentautuminen on kuitenkin melko erilaista ja päällekäinen valmentautuminen saattaa sotkea pääsykoevalmentautumista. Tämä ei toki kaikkien kohdalla toteudu, mutta itseni tuntien ja tietäen stressiherkkyyteni, koen parhaaksi keskittyä suoraan yhteen asiaan kerrallaan. Omalla kohdallani uskon, että yo-kirjoituksiin valmentautuminen veisi lopulta terää pääsykoeluvulta ja haittaisi lopulta jälkimmäistä. Lisäksi opiskelu kannattaisi aloittaa pian, mihin itselläni ei vielä riitä energia.

Palautuminen onkin keskeisessä osassa suunnitelmaani syksyä varten. Aion pitää kesän lomaa pääsykoeopiskelusta ja palautua siten tästä vuodesta sekä kerätä voimia syksyä varten. On myönnettävä, että opiskeltava ja osattava määrä hirvittää tällä kertaa ihan oikeasti, siinä missä viime vuonna lähdin projektiin huolettomammin. Opittavaa on paljon ja pääsykoemenestymisessä paljon ratkaisee myös se, millaisia tehtäviä siihen sattuu tulemaan. Tänä vuonna se jollakin tapaa konkretisoitui, miten paljon opittavaa minulla vielä onkaan ja miten hyvälle tasolle se osaaminen  sekä laskurutiini pitäisi saada.

Vaikka lukeminen on tällä hetkellä pannassa, olen innoissani valmistellut jo hieman syksyä. Viikko- ja kuukausisuunnitelmapohjat on tilattu, opiskelupöytä maalattu laatikostoja lukuunottamatta sekä hankittu käytettynä korkkitaulu sekä maalattu sekin. Sähköpöytäunelmasta luovuin toistaiseksi, koska se tuntui liian kalliilta investoinnilta ja toisaalta nykyinenkin työpöytäni toimii hyvin. Puitteet opiskeluun alkavat olla pian kunnossa ja syksyllä on tarkoitus hankkia jälleen Mafyn lisenssi. Mafyyn olen todella tyytyväinen ja koen heidän itseopiskelumateriaalinsa sekä erityisesti Mafynetin oppimisen visualisoinnin edistävän opiskelua. Ylipäätään materiaali, joka on hyödynnettävissä missä ja milloin vain, on näppärämpi mukanakuljetettava, kuin kasa kirjoja. Sekin, että Mafyn materiaali on ajantasainen, sillä kirjoihin tulevat muutokset sekä virheiden korjaukset saattavat päivittyä vasta seuraavaan painokseen ja näin itseopiskelijana ei välttämättä saisi oppikirjojen kohdalla tietoa siitä, jos muutoksia on tehty. Teoriat tuntuvat sopivilta ja selkeiltä, enkä koe jääväni paitsi mistään opittavasta. Koenkin, että Mafy on itselleni paras vaihtoehto lääkikseen hakemisessa.

Vielä tehtävälistalla ennen syksyä olisi kodin siivous ja järjestely sekä tavaramäärän karsinta, joka voisi helpottaa syksyllä kodin siisteyden ylläpitoa. Lukemisen aion aloittaa elokuussa, joskin tarkkaa päivämäärää en vielä ole päättänyt. Elokuu on itselleni tarpeeksi myöhäinen ajankohta, että ehdin vielä nauttia kesästä ja lomailla, mutta toisaalta kuitenkin sopivan ajoissa, että pääsen aloittamaan rauhassa sekä ilman yliopisto-opiskelun alkamista samaan aikaan.

Tarkemman suunnitelman tulen tekemään syksyn opiskeluista varmaankin viimeistään elokuussa. Samalla lyön lukkoon omat vapaa- ja lomapäivät, joista pyrin tällä kertaa pitämään kiinni. Toki lukusuunnitelmaan saattaa ja todennäköisesti tuleekin muutoksia matkan varrella, mutta riittävän levon varmistaminen on etusijalla: onhan pääsykoelukeminen lääkiksen kohdalla melkoinen maratonlaji tai ehkä jopa triathlon, sillä lukiessa treenataan sekä fysiikkaa, biologiaa että kemiaakin, usein myös matematiikkaa.

Syksyn tavoitteena on opetella opiskelurutiinia, jolloin opiskelu toivottavasti helpottuu. Samalla joudun opettelemaan monia itselleni epämieluisia asioita: itselle vaikeiden tehtävien tekemistä, säännöllistä tekemistä, tekemistä silloinkin, kun ei yhtään huvita. Ylipäätään sitä, että kestää ja sietää paremmin epävarmuutta ja epämukavuutta. Tärkeää olisi myös vihdoin opetella tekemään ajoissa asioita! Liian usein viivyttelen opiskeluissa ja muutenkin, mikä haittaa pääsykoeopiskelua. Jos esimerkiksi aloitan hyvin jo heti alkuviikosta opiskelut, jää loppuviikkoon paremmin aikaa saada ajoissa tavoitteet tehtyä sekä pitää vapaapäivä. Samoin tämän hetkisten opintojen kohdalla: jos opiskelen ajoissa kurssien alusta alkaen, on tentteihin valmentautuminen ja erilaisten oppimistehtävien tekeminen helpompaa. Tasainen työmäärä olisi todellakin se avain onnistumiseen, mutta jälleen helpommin sanottu, kuin tehty. Sekä opetella huomaamaan sen kuuluisan laiskuuden ja oikean väsymisen eron. Ylipäätään nyt kesällä tehdessäni paljon töitä etänä, tuli pohdittua, että enhän minä kysele työpäivinäkään itseltäni, että huvittaako tai jaksaako nyt tehdä töitä! Välillä tuntuu, että opiskelujen kohdalla niin on ja saatan luistaa suunnitelmastani tehdäkseni jotakin mieluisampaa tai rentouttavampaa. Tavoitteena olisikin myös löytää se aito oppimisen ilo ja tekemisen meininki.

Paljon tuli ajatuksen virtaa, mutta tällaisia ajatuksia itselläni on tällä hetkellä! Miten te valmistaudutte syksyyn? Oletteko menossa kirjoittamaan syksyllä vai keskityttekö pääsykokeeseen?