4. Harjoituskoe opetti sen, että vaikka välillä kokeessa onkin huono mieli ja tuntuu, että mitään ei osaa, se ei välttämättä ole aina niin. Kokeen jälkeen olin aivan varma, että en onnistunut saamaan mistään pisteitä hyvin, mutta yllättäen pari isompaa onnistumista olikin kokeessa. Osasin esimerkiksi keuhkotehtävän nimeämisen yllättävän hyvin pitkälti päättelemällä: esimerkiksi tiesin keuhkoputkentulehduksen, josta päättelin, että tällöin keuhkoissa täytyy olla keuhkoputki. Pisteitä tarkistettuani olinkin siis todella yllättynyt, että pistesaldo oli suurempi, mitä kuvittelin. Harjoituskoe meni kuitenkin Itseopiskelupaketti Premiumiin kuuluvana palveluna tarkastukseen ja yllättäen sainkin vähemmän pisteitä, mitä itse olin laskenut. Tämä oli yllätys, sillä yleensä olen onnistunut tarkistamaan aika tarkasti oikean pistemäärän. Siinäkin mielessä kokeen tarkastus on hyvä, että etenkin soveltavammissa tehtävissä voi olla vaikea huomata, mistä kaikesta saakaan pisteitä ja toisaalta saattaa olla liian tiukka tai lepsu pisteissä.
5. Harjoituskoe oli yllättäen oma heikkouteni eli pelkkää monivalintaa. Monivalinnoissa huomaa hyvin sen, kuinka hyvällä osaamistasolla onkaan ja pakko myöntää, että tässä kokeessa itselleni ei löytynyt vahvoja osaamisalueita, vaan kaikki oli enemmän tai vähemmän vierasta. Siitä huolimatta yritin löytää kohtia, joissa voisi jonkinlaisen valistuneen arvauksen tehdä tai josta tietäisi edes suunnilleen jotakin. Pistesaldoksi tuli lopulta 32,5 pistettä. Hauska yhteensattuma on, että edellisestä 4. harjoituskokeesta sain täsmälleen saman pistemäärän! Tänä vuonna en ole oikein halunnut laskea sen kummemmin prosentteja saaduista pisteistä, mutta suunnilleen samoja lukemia olen nyt saanut, mitä viime keväänäkin parhaimmillaan.
Loppukevät on sovittu opiskeluvalmentajan kanssa niin, että opiskelen normaalisti fykebi-komboa sekä vektoreita seuraavaan puheluumme saakka sen verran, mitä saan aikaiseksi. Toisin sanoen aikaa on enää parisen viikkoa omaksua uutta asiaa. Seuraavan opopuhelun jälkeen ei enää opetella uutta, vaan aletaan kerrata vanhaa ja vahvistaa sitä, mitä on jo oppinut. Tämä opiskeluvuosi on ollut itselleni rankka ja olen ollut kaiken kaikkiaan todella pettynyt itseeni, etten ole saanut enempää irti. En tiedä, onko kyseessä ollut välillä jonkinlaiset lukot vai miksi opiskeluun tarttuminen on tuntunut niin vaikealta. Lisäksi on myönnettävä, että kokopäiväinen työ, pääsykoehaku ja kesken olevat yliopisto-opinnot ovat olleet liian mahdoton yhdistelmä. Toiveena olisikin, että saisin tutkinnon ja gradun mahdollisimman valmiiksi kevään ja alkukesän aikana, jotta heinäkuussa voisi oikeasti myös pitää lomaa sekä käydä läpi kulunutta vuotta rauhassa sekä aloittaa syksy puhtaalta pöydältä, tarkoittaa se sitten lääkishakua tai jotain muuta. Varmasti aika näyttää.
