Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa
Kolmannen harjoituskokeen lähestyessä maaliskuussa mieli kävi yhä läpi melkoista sekamelskaa. Onko tässä järkeä ja jaksanko jatkaa? Olin todella lähellä luovuttaa ja kirjoitin jopa siihen liittyvän blogipostauksenkin valmiiksi. Lopulta jostain sain kaivettua sen voiman jatkaa ja suhtautua armollisemmin kaikkeen. Vaikka edeltävissä harjoituskokeissa en olekaan saanut näytettyä, että uutta osaamista on karttunut vuoden aikana, se ei silti poista sitä, että niin on tapahtunut. Osaamisen kasvu ei ole niin mullistavaa, kuin monella muulla, mutta sitä kuitenkin on. Samalla on muistettava armeliaisuus itseä kohtaan. Käyn kuitenkin kokopäivätyössä ja viimeistelen opintojani toisella alalla. Tunteja ei ole kertynyt paljoa, joten kovin suurta kehitystä ei voikaan olettaa. Yhä tekisi mieli soimata itseään siitä, ettei ole saanut itsestään tämän enempää irti, mutta toisaalta olen tehnyt oman jaksamisen rajoissa.
Muutoksia tehtiin myös opiskeluvalmentajan johdolla. Itselleni merkittävä päätös oli opiskeluvalmentajan ehdotus Mafynetin nollaamisesta. Sitä kipuilin useamman viikon, sillä vaikka en ollut mitenkään kovinkaan pitkällä Mafynetissä, tuntui nollaaminen siltä, kuin syksystä saakka tehty työ olisi valunut hukkaan. Näinhän ei tietenkään ole oikeasti ja nollauksen pystyy myöhemmin kumoamaan, mutta siitä huolimatta päätös ei ollut tosiaankaan helppo. Päätin silti kokeilla aika pettynein mielin, sillä Mafynetin kertausominaisuus oli menettänyt merkityksensä kertaustehtävien kasaannuttua pitkältä ajalta koskemattomiksi.
Nollauksen hyviä puolia huomasin kuitenkin yllättäen heti. Aloitin biologiasta, sillä sen nollaaminen kirpaisi vähiten. En koskenut teorioihin biologiassa ollenkaan, vaan tein suoraan tehtäviä. Tämä sekä nopeutti etenemistä huomattavasti, että toisaalta testasi, osaanko oikeasti tehtävät. Yllättäen päädyin jo yhdessä opiskelupäivässä biologiassa pidemmälle, kuin mitä ennen nollaamista syksystä saakka olin päätynyt. Tämän lisäksi tehtävät menivät helposti oikein, mikä yllätti todella paljon. Kemiasta ja fysiikasta on tarkoitus tehdä nyt Mafynetissä löytyviä perusteita lääkiskurssin sijaan, jotta saisin pohjan kuntoon seuraavaakin vuotta ajatellen.
Toisaalta nyt kehitys on taas tyssännyt ja opiskelutunnit olleet pieniä. On myönnettävä, että nyt on useamman viikon vapaa-ajasta mennyt suurin osa parin kurssin sekä gradun kanssa ja samaa menoa on luvassa seuraavillakin viikoilla. Toisaalta aikaa olisi silti myös opiskella pääsykokeeseen, mutta jotenkin en saa itsestäni sitä irti ja rutiini on hukassa. Samalla on tullut mietittyä seuraavaa vuotta: työn teko ainakaan kokoaikaisena ei selvästikään toimi itselläni ollenkaan pääsykokeeseen lukiessa, mutta toisaalta jollakin on elettävä ja maksuja maksettava. Voi olla, että jatkoa työsuhteelleni ei syksyllä edes ole tarjolla ja toisaalta jos on, on todella suuri houkutus ottaa se vastaan. Tavallaan tuntuu, että molemmat alat kiinnostavat ja molempien osaamisesta voisi olla toisilleen hyötyä tulevaisuudessakin, mutta on silti iso kysymys, uskallanko kieltäytyä työn jatkosta, jos sitä syksyllä olisi tarjolla. Töitä ei tosiaankaan ole helppo löytää ja oma rahatilanne ei todennäköisesti venyisi 9 kuukauden pääsykoelukemiseen.
