*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Helmikuun karkauspäivän iltana on hyvä vetää yhteen helmikuu ja pohtia, missä on onnistuttu ja missä on kehitettävää. Helmikuu on ollut säiden puolesta ihanan keväinen ja kasvava valonmäärä on tuonut kaivattua lisäenergiaa. Siitä huolimatta olen ollut todella poikki koko helmikuun ja huolimatta hyvästä motivaatiosta lääkisprojektia kohtaan, on lukutunnit jääneet jälleen mataliksi. Tämän hetkisen alan opinnot ovat vaatineet todella paljon aikaa ja energiaa, minkä yhdistäminen töihin on ollut oma spektaakkelinsa. Joka tapauksessa nyt kahta ryhmätyötä, kahta ryhmäesitystä, neljää tenttiä ja pian toivottavasti myös yhtä yksilötehtävää myöhemmin voin sanoa, että maaliskuussa pitäisi olla löysempää. Sitä ainakin todella toivon! 

Töiden ja tavallisten opiskeluiden lisäksi olen mukana yhdessä hankkeessa graduuni liittyen, mikä on sekin vienyt oman aikansa ja tulee varmasti viemään seuraavan vuoden ajan. Muutamilla sanoilla kuvaillen on myönnettävä, että olen ollut todella poikki tässä kuussa, sillä tekemistä on koko ajan tuntunut olevan liikaa. Haluaisin tehdä enemmän tunteja lääkisprojektiin liittyen, mutta on pakko mennä myös sen mukaan, mitä jaksan ja missä on kriittisimmät deadlinet.

Moni syksyllä kyseli, miltä Mafynetin materiaalit ovat tuntuneet: ovatko teoriat riittävän kattavia nollapohjalta aloitettaessa, tarvitseeko tukea muista materiaaleista ja eikö minua yhtään pelota tukeutua valmistautumisessani pelkästään Mafynetin varaan? Itse olen kokenut Mafynetin teoriat hyviksi ja kattaviksi: niissä on olennainen selkeästi ja helposti ymmärrettävästi selitettynä. Omalla kohdallani olen kokenut ne riittäviksi teorian ymmärtämiseen ja tehtävien tekemiseen, enkä ole tarvinnut muita materiaaleja Mafynetin tueksi. Mafynetissä on myös se hyvä puoli, että kun materiaalit ovat digitaalisena versiona, niihin voidaan tehdä korjauksia ja täsmennyksiä palautteiden pohjalta. Olenkin jonkin verran antanut aina palautetta, jos en ole jotakin kohtaa ymmärtänyt teoriasta tai mallivastauksesta. Opiskeluvalmentajani Ida myös kehoitti antamaan palautetta herkällä kynnyksellä, sillä se auttaa Mafynettiä palvelemaan kaikentasoisia oppijoita ja ylipäätään selkeyttämään materiaaleja. Minua ei ole myöskään huolestuttanut se, että jätän valmentautumiseni "vain" Mafynetin varaan. Päinvastoin olen ollut valmennuskurssivalintaani erittäin tyytyväinen ja olen hyvin luottavainen Mafynetin materiaalien suhteen. Kattavan teorian lisäksi tehtäviä on runsaasti ja enemmänkin olen huolestuneen tietoinen siitä, että en tule kaikkea ehtimään tekemään ennen pääsykoetta. 

Samalla on todettava, että ilman MAFY-Valmennusta, Mafynettiä ja opiskeluvalmentajaani Idaa tuskin olisin tässä, sillä olisin luovuttanut aikoja sitten! Olenkin äärettömän kiitollinen jo nyt MAFY-Valmennukselle, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Vaikka olinkin toivonut saavani enemmän tunteja kasaan pitkin syksyä ja talvea, olen silti iloinen siitä, että olen kuitenkin saanut kasvatettua osaamistani sillä tahdilla, mihin olen nyt pystynyt. Ensimmäistä kertaa ikinä en ole luovuttanut kesken ja se on täysin Idan sekä MAFY-Valmennuksen ansiota. Koskaan ei ole liian myöhäistä tavoitella unelmaansa.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Toisesta Mafyn harjoituskokeesta alkaa olla nyt kolmisen viikkoa ja on aika koota hieman ajatuksia siitä. Toinen harjoituskoe tuntui tulevan todella äkkiä, vaikka todellisuudessa kolme viikkoa oli ensimmäisen ja toisen harjoituskokeen välillä. Toiseen kokeeseen menin hieman ristiriitaisin tunnelmin, sillä ensimmäinen harjoituskoe oli osoittautunut pienoiseksi järkytykseksi oman osaamistason suhteen. Totta kai olin ollut kohtalaisen realistinen omasta osaamistasostani, mutta silti ensimmäinen harjoituskoe tuntui pienoiselta shokilta jälkikäteen ajatellen. Mikä oli hyvä, koska se herätti osittain omaan osaamistilanteeseen ja toisaalta havainnollisti hyvin sitä, että kokeesta ei ikinä tiedä, mitä sieltä tulee: kun viimein pääsee kääntämään paperin ja aloittamaan kokeen, on vastassa tehtäviä helposta vaikeaan.

Koetilanteessa tärkeää olisikin, että saisi pidettyä mielen rauhallisena, eikä turhaan panikoitua, jos tehtävät tuntuvat hankalilta. Siksi harjoituskokeet ovatkin hyvä keino treenata varsinaista pääsykoetta varten, sillä pääsykoetilanteessa on paljon kiinni myös oman mielen hallinnasta ja tunteiden sekamelskastakin. Kuten harjoituskokeissakin, voi oikeassakin pääsykokeessa tulla vastaan lähes mitä vain.

Toista harjoituskoetta ennen omat tunnelmani eivät olleet kovinkaan hyvät. Pohdinkin ääneen opiskeluvalmentajalleni Idalle muutamia päiviä ennen koetta, että tuntuu, ettei kannata mennä koko harjoituskokeeseen. Osaamistasoni ei ole merkittävästi kasvanut ensimmäisen kokeen jälkeen ja siksi tuntui, että koko koe olisi osaltani ajanhukkaa. Ida kannusti, että todellakin kannattaa mennä ja harjoituskoe ei ole ajanhukkaa, vaikka nyt saattaisikin tuntua siltä! Oma motivaationi oli tipotiessään, mutta Idan rohkaisemana päädyin kuitenkin menemään kokeeseen.

Ensimmäiseen harjoituskokeeseen verrattuna toisen kokeen koetilanne ei jännittänyt läheskään niin paljon. Toisessa harjoituskokeessa olleet eläintehtävät ilahduttivat ja päädyinkin aloittamaan niistä. Eläintehtävät antoivat jollakin kummallisella tavalla lohtua kokeessa ja niiden jälkeen oli parempi mieli ratkoa muita. Toisessa harjoituskokeessa oli jälleen todella paljon tehtäviä, joita en osannut tai joita en ole vielä edes käynyt, mutta ensimmäisen kokeen jälkeen tiesin niin olevan. Tärkeintä olikin keskittyä niihin tehtäviin, joista tuli tunne, että saattaisi osata jotakin.

Koin, että toisessa harjoituskokeessa oli vähemmän ns. helppoja pisteitä saatavilla. Toisaalta ilahduin todella paljon siitä, että tällä kertaa tuntui, että oikeasti osasin osan tehtävistä, enkä vain arvaillut. Vaikka edelleenkään en pärjännyt kovinkaan hyvin, tuntui koe menevän silti paremmin, kuin ensimmäinen. Mikä oli positiivinen yllätys, koska odotin ihan päinvastaista! Biologian tehtävät tuntuivat itselleni helpommilta, mutta fysiikan ja kemian tehtävät puolestaan eivät millään meinanneet aueta. Paljon on siis työsarkaa edessä niissä kaikissa.

Yllätyksekseni pisteet nousivat kolmella pisteellä ensimmäisestä harjoituskokeesta eli tällä kertaa sain 19 pistettä! Vaikka yhäkään tasoni ei yllä Mafyn ranking -listoille, olin tavattoman iloinen siitä, että kokeessa tunnuin osaavan enemmän, mitä ensimmäisessä ja se näkyi pisteissäkin. Olin nimittäin pelännyt, että vaikka osasinkin enemmän, ei toisessa harjoituskokeessa ollut niin paljon arvailtavissa olevia lisäpisteitä saatavilla ja siksi pelkäsin, että kokonaispistemäärä olisi ensimmäistä koetta huonompi.

Kokeen jälkeen sain ison motivaatiobuustin ja opiskelu tuntui pitkästä aikaa todella mielekkäältä! Nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että tekemälläni työllä on ihan oikeasti merkitystä ja ihan oikeasti pystyn omaa osaamistasoani nostamaan. Toki tiedostan realiteetit, että välttämättä pistesaldoni ei jatku nousujohteisena kevään edetessä ja että myös ranking -listojen pisteytys saattaa nousta muiden Mafylaisten osaamisen kasvaessa. Siitä huolimatta tunne on ollut hyvä ja jotenkin tässä taas korostui se, että kannattaa yrittää ja muistaa keskittyä omaan tekemiseen vertailun sijaan. Koska sillähän tässä lopulta on merkitystä, mikä oma osaamistasoni on itse pääsykokeessa.

Toinen harjoituskoe osoitti myös sen, että todellakin kannattaa mennä harjoituskokeeseen, vaikka tuntuisi, että mitään uutta ei ole oppinut edelliskokeesta. Harjoituskokeet ovat todella hyviä keinoja treenata koetilannetta, kokeen tekemistä ja epävarmuuden sietoa. Edelliset pari lausetta taidan joutua pian lukemaan itselleni uudelleen ennen kolmatta harjoituskoetta, sillä ennen koetta saattaa taas iskeä epävarmuus. Note to self: mene kokeeseen ja yritä parhaasi.