*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Toisesta Mafyn harjoituskokeesta alkaa olla nyt kolmisen viikkoa ja on aika koota hieman ajatuksia siitä. Toinen harjoituskoe tuntui tulevan todella äkkiä, vaikka todellisuudessa kolme viikkoa oli ensimmäisen ja toisen harjoituskokeen välillä. Toiseen kokeeseen menin hieman ristiriitaisin tunnelmin, sillä ensimmäinen harjoituskoe oli osoittautunut pienoiseksi järkytykseksi oman osaamistason suhteen. Totta kai olin ollut kohtalaisen realistinen omasta osaamistasostani, mutta silti ensimmäinen harjoituskoe tuntui pienoiselta shokilta jälkikäteen ajatellen. Mikä oli hyvä, koska se herätti osittain omaan osaamistilanteeseen ja toisaalta havainnollisti hyvin sitä, että kokeesta ei ikinä tiedä, mitä sieltä tulee: kun viimein pääsee kääntämään paperin ja aloittamaan kokeen, on vastassa tehtäviä helposta vaikeaan.

Koetilanteessa tärkeää olisikin, että saisi pidettyä mielen rauhallisena, eikä turhaan panikoitua, jos tehtävät tuntuvat hankalilta. Siksi harjoituskokeet ovatkin hyvä keino treenata varsinaista pääsykoetta varten, sillä pääsykoetilanteessa on paljon kiinni myös oman mielen hallinnasta ja tunteiden sekamelskastakin. Kuten harjoituskokeissakin, voi oikeassakin pääsykokeessa tulla vastaan lähes mitä vain.

Toista harjoituskoetta ennen omat tunnelmani eivät olleet kovinkaan hyvät. Pohdinkin ääneen opiskeluvalmentajalleni Idalle muutamia päiviä ennen koetta, että tuntuu, ettei kannata mennä koko harjoituskokeeseen. Osaamistasoni ei ole merkittävästi kasvanut ensimmäisen kokeen jälkeen ja siksi tuntui, että koko koe olisi osaltani ajanhukkaa. Ida kannusti, että todellakin kannattaa mennä ja harjoituskoe ei ole ajanhukkaa, vaikka nyt saattaisikin tuntua siltä! Oma motivaationi oli tipotiessään, mutta Idan rohkaisemana päädyin kuitenkin menemään kokeeseen.

Ensimmäiseen harjoituskokeeseen verrattuna toisen kokeen koetilanne ei jännittänyt läheskään niin paljon. Toisessa harjoituskokeessa olleet eläintehtävät ilahduttivat ja päädyinkin aloittamaan niistä. Eläintehtävät antoivat jollakin kummallisella tavalla lohtua kokeessa ja niiden jälkeen oli parempi mieli ratkoa muita. Toisessa harjoituskokeessa oli jälleen todella paljon tehtäviä, joita en osannut tai joita en ole vielä edes käynyt, mutta ensimmäisen kokeen jälkeen tiesin niin olevan. Tärkeintä olikin keskittyä niihin tehtäviin, joista tuli tunne, että saattaisi osata jotakin.

Koin, että toisessa harjoituskokeessa oli vähemmän ns. helppoja pisteitä saatavilla. Toisaalta ilahduin todella paljon siitä, että tällä kertaa tuntui, että oikeasti osasin osan tehtävistä, enkä vain arvaillut. Vaikka edelleenkään en pärjännyt kovinkaan hyvin, tuntui koe menevän silti paremmin, kuin ensimmäinen. Mikä oli positiivinen yllätys, koska odotin ihan päinvastaista! Biologian tehtävät tuntuivat itselleni helpommilta, mutta fysiikan ja kemian tehtävät puolestaan eivät millään meinanneet aueta. Paljon on siis työsarkaa edessä niissä kaikissa.

Yllätyksekseni pisteet nousivat kolmella pisteellä ensimmäisestä harjoituskokeesta eli tällä kertaa sain 19 pistettä! Vaikka yhäkään tasoni ei yllä Mafyn ranking -listoille, olin tavattoman iloinen siitä, että kokeessa tunnuin osaavan enemmän, mitä ensimmäisessä ja se näkyi pisteissäkin. Olin nimittäin pelännyt, että vaikka osasinkin enemmän, ei toisessa harjoituskokeessa ollut niin paljon arvailtavissa olevia lisäpisteitä saatavilla ja siksi pelkäsin, että kokonaispistemäärä olisi ensimmäistä koetta huonompi.

Kokeen jälkeen sain ison motivaatiobuustin ja opiskelu tuntui pitkästä aikaa todella mielekkäältä! Nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että tekemälläni työllä on ihan oikeasti merkitystä ja ihan oikeasti pystyn omaa osaamistasoani nostamaan. Toki tiedostan realiteetit, että välttämättä pistesaldoni ei jatku nousujohteisena kevään edetessä ja että myös ranking -listojen pisteytys saattaa nousta muiden Mafylaisten osaamisen kasvaessa. Siitä huolimatta tunne on ollut hyvä ja jotenkin tässä taas korostui se, että kannattaa yrittää ja muistaa keskittyä omaan tekemiseen vertailun sijaan. Koska sillähän tässä lopulta on merkitystä, mikä oma osaamistasoni on itse pääsykokeessa.

Toinen harjoituskoe osoitti myös sen, että todellakin kannattaa mennä harjoituskokeeseen, vaikka tuntuisi, että mitään uutta ei ole oppinut edelliskokeesta. Harjoituskokeet ovat todella hyviä keinoja treenata koetilannetta, kokeen tekemistä ja epävarmuuden sietoa. Edelliset pari lausetta taidan joutua pian lukemaan itselleni uudelleen ennen kolmatta harjoituskoetta, sillä ennen koetta saattaa taas iskeä epävarmuus. Note to self: mene kokeeseen ja yritä parhaasi.