Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Pääsykokeen jälkeen olen pohtinut monia vaihtoehtoja lääkikseen hakemisen suhteen. Mielessä on käynyt ennen kaikkea se, että haluan yksinkertaisempaa arkea. Vähemmän miljoona asiaa yhtä aikaa menossa ja enemmän muutamaan asiaan keskittymistä. Olen pohtinut lääkisprojektin hylkäämistä kokonaan, keskittymistä täysillä pelkkään pääsykoelukemiseen ja kaikkea niiden väliltä.

Syksyn osalta en työtilanteesta vielä tarkemmin tiedä, mutta pidän sitä vaihtoehtoa auki, että mahdollisesti töitä saattaisi olla tarjolla alkusyksyn jälkeenkin. Aika näyttää. Tällä hetkellä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta se, että jos työnteko on mahdollista, tekisin vuoden pelkästään töitä ja opiskelin yhtä ainetta kerrallaan yksitellen. Tämähän ei ole mitenkään suositeltu tapa toimia, mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsisin sen pohjan rakentamista nyt eniten, jota on helpompi tämän jälkeen lähteä palauttamaan mieleen. Voi olla, että syksyä kohti suunnitelmat muuttuvat vielä moneen kertaan, mutta tämä tuntuisi tällä hetkellä itselleni parhaimmalta vaihtoehdolta. 

Tämä myös edellyttäisi, että saisin pikkuhiljaa viimein gradun valmiiksi ja sen myötä myös loput opinnot kasaan. Siinä on tullut useita takapakkeja ja tälläkin hetkellä odotan tietoa siitä, miten aineiston suhteen on käynyt. Aiheen ja aineiston suhteen on tullut niin monesti jo muutoksia, että tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos joskus vielä saan gradun oikeasti valmiiksi saakka ja tutkinnon ulos. Gradun lisäksi uupuu vielä graduseminaari, 1,5 opintojaksoa ja maturiteetti.

Kevät meni pääsykoeopiskelujen suhteen kevyesti väsymyksen takia, mutta toisaalta pääsykoe toi konkretiaa ja tavoitetta mielelle. Pääsykokeen jälkeen olenkin jatkanut biologian opiskelua Mafynetistä ja ollut aivan innoissani kaikesta uudesta. Tällä hetkellä opiskelen suosikkiaihettani biologiasta eli ekologiaa, joskin en tiedä, tulisiko kaikkien lääkikseen hakijoiden mielestä ihmisen biologian olla se mielenkiintoisin. Niin tai näin, ekologia on sytyttänyt paloa biologian opiskeluun ja suunnitelmana onkin opiskella niin pitkälle, kuin nyt hyvältä tuntuu. Heinäkuussa pidän kunnon kesäloman niin töistä kuin opiskeluistakin. 

Tuntuu käsittämättömältä, että vuosi on mennyt edellisestä pääsykokeesta ja nyt koe on taas tehty. Valmistautuminen tämän kevään kokeeseen meni heikosti, joskin lukutunteja aina silloin tällöin onneksi jotakin kertyi. Silti tiesin, että tällä opiskelulla ei lääkiksen ovet avautuisi realistisesti: osaamistasoni ei ollut siellä, missä pitäisi. Siitä huolimatta halusin osallistua kokeeseen, koska olinhan sitä kohti valmistautunut taas vuoden verran.

Aamulla koepaikalle ajellessani puhelimeen kilahti tsemppitekstiviesti MAFY-Valmennuksen opiskeluvalmentajalta. Itku ei ollut kaukana, kun hän on kuitenkin ollut myötäeläjänä tällä matkalla ja haluaa tsempata viimeiseen saakka. Opo on muutenkin ollut merkittävänä tukena koko tämän hakukerran ajan ja olen saanut hyödyntää hänen osaamistaan ja elämänkokemustaan hakemiseen liittyen. Hän on myös tarjonnut mahdollisuuden tarkastella sisäistä kriitikkoani ja on aina jaksanut muistutella siitä, että on turha olla ankara itselleen asiasta, jossa ei ole antanut edes mahdollisuutta itselleen.

Kokeeseen menin silti hyvillä mielin. En ollut saanut paljoa opiskeltua väsymyksen vuoksi kevään aikana, mutta olin kuitenkin jonkin verran edennyt biologiassa ja saanut fysiikan perusteiden kurssia aloitettua. Kokeen suhteen olinkin toiveikas: jospa saisin edes muutaman pisteen ja ylipäätään lisää harjoitusta koetilanteesta ja lääkiksen pääsykokeesta. Korona-aikan kokeen tekeminen jännitti, mutta turhaan: koetilanne oli tosi hyvin järjestetty ja meidän "koesalissa" eli luokkahuoneessa oli pieni ryhmä tekemässä koetta eli isoon tilaan isojen ihmismassojen kanssa ei onneksi joutunut. Nautin myös siitä, että sai kunnolla tilaa ja tilavan pöydän, kun muistaa viime vuoden alkukevään harjoituskoestimulaatiot ennen koronaa, kun oltiin auditoriossa ahtaasti vieri vieressä ja jonkun lähtiessä käymään vessassa koko rivin täytyi nousta. Lisäksi sain ihanan kulmapaikan, mikä sopi täydellisesti tarkkailijaluonteelleni ja rauhoitti mieltä entisestään.

Ilahduin kokeessa siitä, ettei varsinaisia monivalintoja ollut ja miinuspisteitäkin jaettiin vähän. Toisaalta ennakoiko se monivalintarikasta seuraavaa vuotta? Toivottavasti ei. Biologiassa oli jonkin verran käymiäni asioita, joita koitin parhaani mukaan muistaa ja fysiikassakin yritin parhaani. Kemian osalta en varmastikaan saanut pisteitä haalittua kasaan, sillä se tuntui todella vaikealta. Ihmettelin vektoreiden puuttumista ja ajattelin, että ehkä ne ovat jotenkin soveltavasti vaikeissa tehtävissä, jota en tällä osaamisella ymmärrä. Ilmeisesti vektoreita ei kuitenkaan ollut, mikä hämmentää, koska miksi kiusata hakijoita ennakkomateriaalilla, josta ei kokeessa edes kysytä? 

Toiveenani on, että tämän vuoden koe voisi olla korjaava kokemus viime vuoden miinuspistesaldolle, joka ei mitenkään valtavasti motivoinut uuteen vuoteen. Kokeessa ja kokeen jälkeen oli hyvä tunne siitä, että sain hyvin harjoitusta koetilanteesta ja kokeiltua vähän hapuillen vastaamista. Opiskeluvalmentaja arveli myös, että pääsykoe voi tuntua hyvältä konkretisoivalta asialta haussa ja sellaiselta se tuntuikin ja toi intoa suunnitella tulevaa.