Miten loppukevät?

by - 23.52

Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Tätä postausta on poikkeuksellisen vaikea kirjoittaa, vaikka mitään dramaattista sisältöä ei olekaan luvassa. Ei, en ole (ainakaan vielä) tehnyt päätöstä laittaa tämän kevään osalta hakua jäihin, vaikka myönnän sen olevan tällä hetkellä asia, jota vakavasti edelleen harkitsen. Ja jonka suhteen saatan tehdä päätöksen pian: joko jatkaa kunnolla kevät loppuun tai keskeyttää pääsykoeopiskelu.

Kaksi viimeistä Mafyn harjoituskoetta on mennyt surkeasti ja toisesta harjoituskokeesta sain pistesaldoksi 16 pistettä. Yhden epäonnisen harjoituskokeen voi vielä laittaa sattuman piikkiin, mutta kaksi matalapisteistä harjoituskoetta putkeen sai kyllä mielen sekä motivaation matalaksi. Haluaisin kovasti kirjoittaa, miten uskon siihen, että kovalla työllä saan vielä harjoituskokeiden pisteet nousuun ja että uskon sisäänpääsyyn, mutta en sitä voi tosiaankaan tehdä. Tietenkään harjoituskoepistemäärien suhteen ei voi olettaa huimaa nousua viime vuoteen, kun huomioi, ettei opiskelutunnit ole olleet mitenkään päätä huimaavia ja ylipäätään harjoituskokeet ovat erilaisia, mutta silti. Jos pistesaldo on samaa luokkaa, kuin viime vuonna ensimmäisten harjoituskokeiden kohdalla, en voi väittää, etteikö se söisi motivaatiota rankasti. Hankittu osaaminen ei näy juurikaan ylipäätään harjoituskokeissa, vaan harjoituskokeiden pisteet perustuvat itselläni arvaamiseen, tuuriin ja esimerkiksi kiinnostukseeni eläimistä.

Myönnän myös olevani henkisesti aika loppu. Kokopäivätyö, paineet lukutunneista ja lukemattomuudesta, väsymys, masennus, muutokset ystäväpiirissä, gradu sekä tällä hetkellä käynnissä olevat muut kurssit vievät kaikki oman osansa vuorokauden tunneista ja energiasaldosta.

Rehellisesti tuntuu siltä, että ainoa oikea ratkaisu olisi viheltää peli poikki tämän kevään osalta ja keskittyä graduun sekä viimeisiin jäljellä oleviin kursseihin. Silti huomaan, että tuntuu vaikealta tehdä tuo päätös, vaikka käytännössä juuri niin teen: en juurikaan saa opiskelutunteja kasaan. Samalla tiedostan myös sen, että ongelmana saattaa olla väsymys sekä masennus, jotka yhdessä synkistävät ajattelun ja vievät ilon tekemisestä. Silloin menettää toivoa, näkee vain epäonnistumiset, eikä sen, että pienetkin asiat vievät eteenpäin. En koskaan kuvitellutkaan jaksavani opiskella yhtä paljon, kuin muut, mutta siitä huolimatta huomaan sitä odottavani itseltäni ja unohtavani sen ajatuksen, että alunperinkin halusin tehdä parhaani tässä tilanteessa, mikä juuri nyt itselläni on. 

Mafynetistä pidän edelleen valtavasti, se täytyy alleviivata, ettei tämä johdu siitä. Opiskeluvalmentajan kanssa ollaan mietitty opiskeluhistorian nollaamista ja aloittamista alusta. Mikä hirvittää ja ahdistaa paljon, koska käytännössä se tarkoittaa samojen tehtävien uudelleen käymistä ja ylipäätään alusta aloittaista (huom. Muutoksen voi myös kumota myöhemmin, jos tuntuu siltä). Ongelmanani kuitenkin on ollut, että en ole hyödyntänyt Mafynetin kertaustoimintoa niin, kuin sitä pitäisi käyttää ja siksikin hyöty opiskelusta jää pieneksi ja Mafynetissä minulla on rästissä valtavasti kertautuneita tehtäviä, joihin en ole pitkään aikaan koskenutkaan. Kertaustoiminto on kuitenkin niin tärkeässä roolissa, että se voisi olla ratkaisuna. Toisaalta monet kertaustehtävistä ovat sellaisia, joita olen monesti yrittänyt, joten pakko myöntää, että se hirvittää.

Saatat pitää myös

0 kommenttia