*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä MAFY-Valmennuksen kanssa

Vuoden viimeinen päivä on käsillä ja ei voi taaskaan uskoa, että tämä vuosi on mennyt näin nopeasti! Joulu ja vuoden vaihde antaa usein oivan tilan itsetutkiskelulle, vuoden yhteenvedolle ja ylipäätään sen tarkastelulle, miten oikein meni.

Omalta kohdaltani joudun toteamaan, että ei mennyt niin hyvin, kuin olin luullut tai toivonut. Kaikki puitteet ovat olleet kunnossa Mafynetin ja Mafylta saamani opiskeluvalmentajan myötä, mutta jostain syystä oma energia on loppunut usein kesken ja tunnit jääneet vajaiksi. Syksyn urakan tuntisaldo on ollut noin 80 tuntia, mikä on todella vähän siihen verrattuna, mitä sen olisi pitänyt olla ja missä olen osaamistasollani. Tällä hetkellä pyörin edelleen "Koko oppimäärä" -osiossa sekä fysiikassa että kemiassa, kun pitäisi olla jo pidemmällä. Joulukuu on ollut tuntimäärältä todella vaillinainen, kun toisen opiskelemani alan osalta on ollut paljon tenttejä ja palautettavia tehtäviä. Niihin on mennyt ihan liikaa aikaa ja kahden osa-aikatyön tekeminen niiden lisäksi on osoittautunut energiasyöpöksi. Tavallaan selittelyä ja tavallaan ei.

Opiskeluvalmentajani Idan kanssa sovimme, että pidän ainakin kahden viikon loman. Se on tullut todellakin tarpeeseen, mutta samalla ylittynyt, koska en koe olevani vieläkään palautunut syksystä. Samalla masentaa ja hävettää oma tilanne, kun on niin alussa, vaikka aloittikin ajoissa. Olen myös kriiseillyt tosissani sitä, kestänkö lääkärin työn tuomat paineet, pitkät työvuorot, päivystykset ja ennen kaikkea sen järkyttävän vastuun toisesta ihmishengestä. Kestänkö nähdä kuolemaa työssäni ja pahimmillaan olla vastuussa siitä? Entä jos teen hoitovirheen ja joku kuolee? En todellakaan tiedä.

Haluaisin, että minulla olisi oikeasti aikaa ja energiaa tähän projektiin, mutta tällä hetkellä tuntuu aika epätoivoiselta ja väsyneeltä. Tammikuussa on jatkettava opiskelua tietäen, että se ei todennäköisesti riitä tänä vuonna sisään pääsemiseksi. Kaipaan mielessäni kesään, kun pystyi keskittymään vain tähän ja motivaatio oli sisäsyntyistä. Nyt on kauan aikaa syksyllä tuntunut vain siltä, että suoritan elämääni ja tätä projektia: jokaviikkoinen lukutuntien metsästys sen sijaan, että opiskelisin halusta oppia uusia asioita. Ehkä arjessani on tällä hetkellä vain liikaa asioita menossa yhtä aikaa suhteessa omiin voimavaroihini ja opiskelutaitoihini.

Uskon, että pidän vielä jonkun aikaa lomaa ja yritän saada mahdollisimman pian yhden syksyltä saakka roikkuneen opiskelutehtävän tehtyä ja palautettua: tekemättömät jutut stressaavat usein eniten. Harmittaa, että tämä syksy on mennyt näin huonosti, mutta samalla haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette erityisesti Instagramin puolella tukeneet ja tsempanneet. Lisäksi kiitoksen ansaitsevat opiskeluvalmentajani Ida ja erityisesti Mafyvalmennus, joka on ollut mahdollistamassa tämän kaiken. Vaikka nyt harmittaa, on muistettava se, että tämä kaikki on pohjaa tulevia hakukertoja varten ja Mafynetti on kyllä loistava väline lääkikseen hakemisessa: kaikki teoriat ja laskut kulkevat mukana tabletissa ja ennen kaikkea oman osaamistason näkee konkreettisesti.